Kylkiluut
sun kylkiluut näkyy, sun pitäis syödä enemmän karkkia, V sanoi kun olin viime yönä kömpimässä alastomana sänkyyn.
Toisaalta teki mieli hyökätä vastaan, sanoa etten enää edes ole laiha, että kai nyt kaikkien kylkiluut näkyy, että anna nyt mun kroppani vaan olla rauhassa mitä on. Paljon sekavia ajatuksia päässä.
Joku on katsonut niitä samaisia kylkiluita, joita kolme vuotta sitten unissani tunnustelin. Luita, jotka määrittelivät kehon rajat. Piti tolkuttoman väsyneenä tunnustella, olenko vielä tässä, kaikki kova oli pysyvää. Lattialla oli hyvä nukkua, koska se oli kovaa, jämerää, luotettavaa. Luut olivat samalla tavalla turvallisia, paljon turvallisempia kuin lihas, rasva, iho.
Katoaako kontrollini toisen koskettaessa?
Läheisyys, hyväileminen, seksi. Asioita, joita olen säikkynyt ja huomaan säikkyväni edelleen.
On hirmu vaikeaa antaa toisen olla lähellä fyysistä minääni, kun en oikein itsekään osaa olla kehoni kanssa. Hätkähtelen ihmisten olalle taputtamisia, käden hipaisuja, tahtomattanikin. Pidän ihmisten kosketuksista, mutta silti niissä on jotain pelottavaa. Hätkähtelen vieraiden ja tuttujen kosketusta, kauhistun läheisten ihmisten kosketusta.
Mietin, onko läheisyyden vaikeuden ja syömishäiriön välillä todellista yhteyttä vai haluanko vain väkisin sellaisen löytää. Ehkä luonteeni on ilman syömishäiriötäkin epäilevä, arka ja analysoiva, mutta uskon syömishäiriön olevan osa sitä ettei kehoni kanssa ole ollut helppo elää. Syömishäiriöni ei lähtenyt siitä, etten olisi pitänyt kehostani, mutta sairastaminen sai aikaan inhon kehoani kohtaan.
Syömättömyys oli jossain vaiheessa (ei missään tapauksessa kaiken aikaa) tapa hallita kehoa ja sitä kautta elämää. Elämä tuntui kaoottiselle ja piti pystyä hallitsemaan jotakin, edes omaa kehoa. Olin siinä hyvä. Kehoni kuului vain minulle ja nautin kun läheset olivat huolissaan ja yrittivät tehdä kaikkensa syömiseni eteen, mutta pidin kontrollini.
"Tämä on minun ja muut eivät voi tähän vaikuttaa."Toisen ihmisen koskettaessa pelkään menettäväni kontrollini kehooni. Se ei ole enää vain minun itseni käytettävissä, joku on päässyt turhan lähelle.
Pelkään, pelkään, nautin ja pelkään.
