olin unohtanut olla minä

5 Comments:

At 3/27/2006 12:24 ip.,  Katajainen said...

Älä pelkää, ei ole pelättävää. Et muutu ihmisenä sen sairaammaksi tai yhtään mitenkään muutenkaan toisenlaiseksi vaikka syötkin lääkkeitä. Ymmärrän kyllä tosin, kun itsekin ensin pelkäsin. Olosi kuitenkin paranee ja se on hyvä.

 

At 3/27/2006 7:05 ip.,  Anonyymi said...

aloittaminen on pelottavaa, koska sitä tietenkin ajattelee, että lääkkeitä syövät vain oikeasti hullut. ja eihän sitä itse voi olla oikeasti hullu. minua ainakin ovat "onnellisuuspillerit" auttaneet. pystyy menemään kauppaan ja tekemään normaaleja asioita ahdistumatta.
-strangelove-

 

At 3/30/2006 11:30 ip.,  Anonyymi said...

Luin blogisi alusta loppuun. Tarinani on hyvin samanlainen, vaikka sairauttani onkin kestänyt vain [?] 7 vuotta. Anoreksiaa ja bulimiaa, loputon rinki, alusta loppuun ja takaisin. Viimeisen vuoden olen yrittänyt kaikin voimin parantua..ja palannut alkuun yhä uudelleen ja uudelleen. Silti uskon, että opin elämään tämän kanssa. Ja uskon, että sinäkin opit. Toivon sinulle voimia ja paranemista. Se tulee olemaan sen arvoista lopulta.

 

At 4/16/2006 10:38 ip.,  Anonyymi said...

En ehdi nyt lukea koko blogiasi, mutta tekee mieli sanoa jotain kannustavaa. Itselläkin on syömishäiriöhistoria, mutta olen päässyt sen ohi oikeastaan täysin. Ehkä ahdistukseen tulee joskus syötyä suklaata tms. tai otettua alkoholia (eräänlaista syömishäiriötä sekin). Lääkkeet lienevät kuitenkin parempi vaihtoehto.

Kirjoitat hyvin. Käyn täällä jatkossakin. Voimia sulle!

 

At 4/19/2006 1:53 ip.,  . said...

Kiitos. Yritän miettiä näitä kommenttejanne kun sen punaisen kapselin nielaiseminen tuntuu hankalalle.

 

Lähetä kommentti

<< Home