tiistaina, helmikuuta 28, 2006

En saa ymmärtämään

V ei tunnu ymmärtävän miksi tarvitsen nyt sairaslomaa. Se tuntuu ajattelevan, että olen nyt vain vähän väsähtänyt mutta pitäisi silti jaksaa tsempata. Mutta kun sairasloman ottaminen juuri on sitä tsemppaamista...olen sentään vielä sen verran järjissäni että tiedän jotain pitävän tapahtua. Jollen nyt irrottaudu tilanteesta, lepää, pohdi, pysähdy, olen kohta todella huonossa kunnossa. Ja mitä enemmän olen huonossa kunnossa, sitä enemmän eristäydyn ja salaan.

V on kyllä nähnyt viimeisen vuoden aikana paniikkikohtauksiani, nähnyt kuinka katoan itseltäni täysin, pelännyt kun sydämeni käy ylimääräisiä kierroksia ja katsellut kuinka häpeän kehoani. Silti V on nähnyt niin kovin vähän, ollut kokemassa sairauttani liian vähän. Loukkaannun kun V ei ymmärrä miksi tarvitsen lepoa. Silti tiedän etten voi syyttää siitä kuin itseäni; olen kertonut vain pieniä paloja, muistanut aina lisätä loppuun että nyt voin kuitenkin jo hyvin ja ei se nyt ollut niin kovin vakavaa. Olen peitellyt ja jättänyt kertomatta paljon asioita, joita lähellä olevan olisi ehkä syytä tietää.

Ja silti haluan pitää kaiken tämän itselläni. Minun ikioman hulluuteni.