Ruokaostoksia
Kaupassa käyminen oli samaan aikaan kamalan vaikeaa ja ihanaa. Kauppareissuilla sai aikaa kulumaan vaikka kuinka pitkään. Suuri kauppa, jotta kukaan ei kiinnittäisi huomiota. Sai vaellella käytävillä vaikka parikin tuntia eri tuotteita ihmetellen - vaikka korista lopulta kuitenkin löytyivät samat tuotteet kuin aina.
Mikään tuote ei ole hyvä. Olen seissyt tässä hyllyn edessä jo 10 minuuttia. En vieläkään ole osannut päättää, mitä säilykehedelmiä ostan. Tuijotan vain, en todellisuudessa edes yritä tehdä valintaa. Antaa olla. Lakupussi, sipsejä dipillä, light-colaa, Jaffa-keksejä ja kassan kautta kotiin syömään ja oksentamaan. Käyhän se näinkin.
Hinta
kaikki tuli kalliiksi
minä maksan vielä pitkään
en itseäni kipeäksi
vaan itseni terveeksi
-Arno KotroSairastaessa sitä aina ajatteli, että se on vain tämä hetki. Jätän nyt vain tämän aterian syömättä, huomenna voi sitten taas syödä paremmin. Juoksen nyt vain tämän lenkin, vaikka silmissä sumeneekin, ensi viikon saan sitten levätä. Valehtelen nyt vain tästä syömisestä, vain jotta selviäisin tänään ilman saarnoja.
Mutta kaikki ei jäänyt hetkiin, päiviin, viikkoihin. Kaikki on edelleen läsnä, vaikka varsinaisesta sairastamisesta on jo muutamia vuosia. Kehoni, mieleni ja ystäväni ja perheeni muistaa kaiken turhankin hyvin. Maksan itseäni terveeksi vielä vuosia. Sairastaessa silmäni eivät nähneet hintalappuja.
Selviytyjätyyppi ei selvinnytkään
Olen istunut usean lääkärin ja hoitohenkilökunnan edessä hymyilemässä nätisti, kun on kysytty syömisestäni. Osannut aina selitellä itseni ulos. Olen aina saanut hoitohenkilökunnan uskomaan, että selviän. Selviytyjätyyppi. Yhden kesän avohoidon päättäessäni hoitaja sanoi uskovansa, että selviydyn, olen selviytyjä. Vuotta myöhemmin makasin sängylläni ja pelkäsin sydämeni pettävän. Olin huijannut meitä molempia, en selviytynytkään.
Hoitoon menemättömyydelle oli aina monta selitystä. Uskottelin itsellenikin, että menisin hoitoon ylitettyäni tietyn rajan. Kummasti se raja vain siityi aina sairauden edetessä. "Sitten jos paino on alle xx kg. Sitten jos koulu alkaa mennä huonosti. Sitten jos en hallitse tilannetta. Sitten jos opin oksentamaan. Sitten jos joku huomaa pahan oloni." Sitten jos ja sitten kun.
