Hukassa
Lääke on jäänyt muutamana päivänä ottamatta, en oikein tiedä pitäisikö se nyt lopettaa kokonaan. Toisaalta edessä on haastavia tilanteita ja kun ei lääkkeestä ole haittaakaan ollut, olisi sitä varmaan järkevää syödä ainakin vielä hetki.Suututtaa olla näin hemmetin sairas ettei osaa olla terve. Että pitää syödä lääkkeitä vaikkei mikään oikeastaan ole edes pielessä. Taidan vain kuvitella koko sairauteni. Kerätä huomiota lääkityksellä ja terapiaan menemisellä.
Mutta...niin kuin jo joskus aiemminkin olen todennut; on kai ihan yhtä lailla sairasta esittää sairasta kuin olla sairas.
Ja niinä hetkinä kun itken hysteerisesti, en hahmota missä olen, pelottaa tuttujenkin ihmisten keskellä, en pysty hengittämään ja haluan vain oksentaa pahan olon pois - silloin en epäile ettenkö todella tarvitsisi apua.
Mutta kun en haluaisi tarvita apua.
posted by . @ 13:41
4 Comments:
Se on varmaan aika yleistä, että epäröi onko tarpeeksi sairas saamaan apua. Itsekin sitä epäröin, kun olen juuri aloittamassa terapiaa. Mutta jos sen ottaisi vaan kiitollisena vastaan. Että on ihanaa, että muakin autetaan. Että joku mutkin näkee. Että munkin jaksamiseni on tärkeää.
Njoo, mulla ainakin on tosi usein semmonen olo. Käyn nyte jollai nuorisopsykiatrilla, mutta tuntuu silti jotenkin, että kumminkin jotenkin teeskentelen koko jutun tai jtn. Että juuri niin kait, että en oo tarpeeks sairas saamaan apua. Tiiän sen, mut en vaan joteski... Tajua sitä? Emmä tajua oikee.
Njoo, mulla ainakin on tosi usein semmonen olo. Käyn nyte jollai nuorisopsykiatrilla, mutta tuntuu silti jotenkin, että kumminkin jotenkin teeskentelen koko jutun tai jtn. Että juuri niin kait, että en oo tarpeeks sairas saamaan apua. Tiiän sen (siis, että taidan tarvita apua), mut en vaan joteski... Tajua sitä? Emmä tajua oikee.
oho tuli kaks kertaa...^^'
Lähetä kommentti
<< Home