torstaina, joulukuuta 30, 2004

11 vuottani

Olen oirehtinut 11 vuotta. Kiertänyt sormiani ranteeni ympärille, jättänyt ruokaa lautaselle, jättänyt ottamatta ruokaa lautaselle, katsellut hampaiden jälkiä rystysissä, palellut täristen, valehdellut syöneeni, valehdellut ylipäätään, pelännyt kuolevani, nauttinut kylkiluistani, juossut liian kovaa poistaakseni möykyn sisältäni, syönyt lisää vaikka on jo huono olo, hävennyt ihmisten keskellä pyörtymistäni, valvonut öitä, pelännyt kämppisten kuulevan oksentamisen veden kohinan läpi, ollut hämilläni omasta itsestäni.

11 vuotta on pitkä aika kohdella kehoaan huonosti. Aina muiden uhkaillessa sairaalan letkuilla, sydänkohtauksilla ja kuolemalla, olen ajatellut ja vastannut "en mä semmosta". Mä vain olen hoikka ja joskus syöminen ei ole niin kovin helppoa, vain sairaat joutuu letkuihin, saa sydänkohtauksen ja kuolee - en minä. Ja silti kolme vuotta sitten pelkäsin kuolevani - niihin samaisiin rytmihäiriöihin, joita piti olla vain oikeasti sairailla. Taisin olla itse sairas, niin kuin olin ollut jo vuosia.

Ensimmäiset kuusi vuotta oireilin ja sairastin uskomatta muiden puheita, ymmärtämättä mistä oli kyse. Oli vain mukavaa olla syömättä. Muiden anoreksia-puheita kuunnellessa lähdin toteuttamaan heidän uhkakuviaan oikein urakalla. "Minähän sairastun oikein kunnolla, saadaanpahan sitten selvä peli kaikille." Ja niin sitä sitten parin vuoden yrittämisen jälkeen saatiinkiin - peli siis, selvästä ei kyllä ollut tietoakaan. Samaa salailua ja valehtelua kuin ennenkin, nyt vain tiesin sille itsekin nimen. Anoreksia nervosa. Bulimia nervosa. Bulimarexia.

Nyt olen jo muutaman vuoden voinut melko hyvin. En usko koskaan parantuvani täysin, tämä on osa elämääni. Olen oppinut elämään sairauden kanssa, hallitsemaan sitä valtaosan vuodesta. Koskaan en kuitenkaan unohda, eikä se unohda minua.

6 Comments:

At 11/28/2006 5:05 ip., Anonymous Anonyymi said...

en voi kuvitellakkaan kuinka vaikeaa sulla on, kun itsellä ei ole nuin vaikeaa ikinä ollut.
haluaisin laihtua, paljonkin. mutta kun en tiiä mitä tehä asialle. inhoan liikuntaa ja rakastan syömistä. ehkä sellanen 1 tavote nyt olis laihtua se 5 kg, mikä ei ees ole paljoa mutten pysty siihenkään. pömppiksen vaan tahtosin pois :/
mutta kun ei oo itsekuria niin minkäs teet :D

tsemppiä sulle :>

 
At 7/20/2007 9:37 ip., Blogger flawless said...

Elämässäsi on todella ollut vaikeaa ja haluan toivottaa sinulle hyvää jatkoa ja yritä pitää aina mielessä kuka OIKEASTI olet.
Ehkä en ole paras sanomaan näitä sanoja sinulle, mutta toivon todella jaksamisia.
Kun olen lukenut näitä juttujasi, olen miettinyt missä raja kulkee - milloin on sairas ja milloin ei. Milloin voi sanoa, että kylkiluidensa ihannoiminen menee liian pitkälle. Milloin voi sanoa, ettei kaikki ole kohdallaan. Luin jostain, että ihmistä voi kutsua anorektikoksi vasta kun hän on laihtunut 25kg.
Ennen en edes miettinyt olevani mitenkään sairas, mutta olen alkanut lukea juuri esim sinun ja muidenkin blogeja ja en enää ole aivan varma. Mutta siitä olen varma etten halua puhua tästä asiasta kenellekään!
Olisi kovin mukava kuulla sinun mielipiteesi.
PS. En lue blogiasi kalastaakseni täältä vinkkejä laihdutukseen, vaan haluan hiukan "tutustua" syömishäiriöistä kärsivien elämään.

 
At 1/23/2008 12:07 ap., Anonymous Anonyymi said...

Myös minä olen sairastanut 10 vuotta. Olen ihan sekaisin nyt kun olen terveenä ja normaalipainoisena. Tunnen itseni norsun kokoiseksi ja samalla vihaan ja nautin syömisestä. Olisi mukava vaihtaa sinun kanssa ajatuksia, jos vain sinua kiinnostaa.. (kasmirrocker@city.fi)

 
At 3/01/2009 1:58 ap., Anonymous Anonyymi said...

Moi,

Olen itse kärsinyt 10 vuotta samasta paskasta. Nyt asiat ok.

Yritetään kimpassa parantua !

M

 
At 3/01/2009 2:29 ap., Anonymous Anonyymi said...

Moi,

25 kg, laihduin aikanaan 30 kg. J a sillä meni nuppi sekaisin..10 v helv ettiä, niin se meni.

m

 
At 6/16/2009 2:22 ip., Anonymous Anonyymi said...

Muut sanoo mua laihaksi, enkä itse huomaa olvani mitenkään laiha.
Kuitenkin laihemmaksi haluaisin tulla, mutta ilman anoreksiaa. Viisikin kiloa olisi kiva. Eilen katsoin TV:stä jotain ohjelmaa, ja siinä näytettiin näitä Pro-ana sivuja, joten nyt päätin katsoa itsekin näitä. Onneksi pidän liikunnasta, mutta syön noin kolme kertaa päivässä, sillä muuten tulee aivan liian paha olo, sekä pari kertaa olen oksentanut. Eli minun ei kannasta olla syömättäkään. Keksikää mulle muitakin vinkkejä, kuin liikkua paljon, olla syömättä roskaruokaa..


KIITOS!


Ps. Kaikki, jotka sairastaa anoreksiaa, on alipainoisia, ym. NIILLE TSEMPPIÄ!

 

Lähetä kommentti

<< Home