lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Nopeaa katoamista

Tällä kertaa oireet iski päälle alle viikon minimaalisella syömisellä. Joskus aikoinaan näiltä säästyi hieman pidempään. Ehkä tämä johtuu äkkinäisestä ravinnon vähentämisestä, yleensä se tapahtuu pikkuhiljaa.

Koko kroppa palelee, eikä auta vaikka on kolme pitkähihaista päällekkäin. Päätä särkee ja vaikka kuinka yritän kuunnella mitä esimieheni puhuu, en kertakaikkiaan kykene ymmärtämään. Kyse ei ole sinänsä keskittymiskyvyn puutteesta, aivoni vain eivät kykene käsittelemään kuultuja sanoja vaan sekoittaa ja puurouttaa ne. Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi ollut tilanteessa jossa en ymmärrä mitä ihmiset puhuvat vaikka kieli olisi kuinka arkista tahansa. Se on äärettömän pelottavan tuntuista, sille ei pysty tekemään mitään, odottaa vain että kohta taas ymmärtää. Väsyttää, eikä 14 tunnin unet vaikuta siihen millään muotoa. En tunne pienintäkään mielenkiintoa olla ihmisten kanssa. En kykene jakamaan tuntemustani. Kun en tunne, ihanaa, en tunne mitään. Saan vain palella, tuntea tyhjän vatsan ja kadottaa pikkuhiljaa itseni.

posted by . @ 08:53