Katoaako kontrollini toisen koskettaessa?
Läheisyys, hyväileminen, seksi. Asioita, joita olen säikkynyt ja huomaan säikkyväni edelleen.On hirmu vaikeaa antaa toisen olla lähellä fyysistä minääni, kun en oikein itsekään osaa olla kehoni kanssa. Hätkähtelen ihmisten olalle taputtamisia, käden hipaisuja, tahtomattanikin. Pidän ihmisten kosketuksista, mutta silti niissä on jotain pelottavaa. Hätkähtelen vieraiden ja tuttujen kosketusta, kauhistun läheisten ihmisten kosketusta.
Mietin, onko läheisyyden vaikeuden ja syömishäiriön välillä todellista yhteyttä vai haluanko vain väkisin sellaisen löytää. Ehkä luonteeni on ilman syömishäiriötäkin epäilevä, arka ja analysoiva, mutta uskon syömishäiriön olevan osa sitä ettei kehoni kanssa ole ollut helppo elää. Syömishäiriöni ei lähtenyt siitä, etten olisi pitänyt kehostani, mutta sairastaminen sai aikaan inhon kehoani kohtaan.
Syömättömyys oli jossain vaiheessa (ei missään tapauksessa kaiken aikaa) tapa hallita kehoa ja sitä kautta elämää. Elämä tuntui kaoottiselle ja piti pystyä hallitsemaan jotakin, edes omaa kehoa. Olin siinä hyvä. Kehoni kuului vain minulle ja nautin kun läheset olivat huolissaan ja yrittivät tehdä kaikkensa syömiseni eteen, mutta pidin kontrollini. "Tämä on minun ja muut eivät voi tähän vaikuttaa."
Toisen ihmisen koskettaessa pelkään menettäväni kontrollini kehooni. Se ei ole enää vain minun itseni käytettävissä, joku on päässyt turhan lähelle.
Pelkään, pelkään, nautin ja pelkään.
posted by . @ 21:51
3 Comments:
Tiedän tuon tunteen niin hyvin... Se jotenkin... *huokaus* Kuin minun ajatuksiani. :)
Hätkähtelen poikaystäväni koskiessa, toisinaan pelkään nauttia, en halua menettää kontrollia. Halauksista pidän, joskus tuntuu liian vaikealta suudella. Toisinaan on parempia päiviä, toisinaan huonompia... Hassua kyllä, uskottelen yhä itselleni että se on helpompaa kun pidän itsestäni enemmän (= kun olen laiha).
Olen kokeillut myös tuota uskottelua. Ei toimi, mitä vähemmän painoa, sitä järjettömämmin ajatus toimii ja sitä enemmän työntää ihmisiä luotaan.
"Elämä tuntui kaoottiselle ja piti pystyä hallitsemaan jotakin, edes omaa kehoa."
Kuin suoraan minun ajatuksistani.. :/ Olen ehkä vähän kontrollifriikki. Sh iskee päälle pahiten aina kun ahdistaa ja tuntuu, että mulle vaan tapahtuu kaikkia asioita joihin en voi itse vaikuttaa. Syöminen ja urheilu on silloin ainoita asioita joita voin itse hallita. Jotenkin sairaalla tavalla nautin siitä hallinnan tunteesta että minä itse olen se joka päättää milloin kehoni saa ruokaa, kukaan ei voi pakottaa minua syömään. Ompahan kaaoksen keskellä ainakin yksi asia jota hallitsen täysin itse. Tämä on kyllä ihan tyhmää.. :(
Lähetä kommentti
<< Home