tiistaina, kesäkuuta 28, 2005

Kylkiluut

sun kylkiluut näkyy, sun pitäis syödä enemmän karkkia, V sanoi kun olin viime yönä kömpimässä alastomana sänkyyn.

Toisaalta teki mieli hyökätä vastaan, sanoa etten enää edes ole laiha, että kai nyt kaikkien kylkiluut näkyy, että anna nyt mun kroppani vaan olla rauhassa mitä on. Paljon sekavia ajatuksia päässä.

Joku on katsonut niitä samaisia kylkiluita, joita kolme vuotta sitten unissani tunnustelin. Luita, jotka määrittelivät kehon rajat. Piti tolkuttoman väsyneenä tunnustella, olenko vielä tässä, kaikki kova oli pysyvää. Lattialla oli hyvä nukkua, koska se oli kovaa, jämerää, luotettavaa. Luut olivat samalla tavalla turvallisia, paljon turvallisempia kuin lihas, rasva, iho.