Haluan vain pikaisesti tämän ohi
Tuntuu että koko maailma katoaa ympäriltä. Ei enää ole väliä kuka tulee kotiin, soiko puhelin, onko jo kiire töihin. Pitää vain saada nopeasti kaikki syötävä syötyä ja päästä oksentamaan. Toivoo vain että koko episodi olisi nopeasti ohi. Tämä täytyy hoitaa mutta kunpa se olisi jo ohi. Syön, syön ja syön. Tulee huono olo mutta syön vielä vähän lisää. Iso lasillinen vettä keittiöstä ja sitten vessaan. Tuijotan peilistä kylmästi vierasta itseäni laittaessani hiuksiani nutturalle. Sitten sormet kurkkuun ja vatsa kramppaa. Suun ja kasvojen huuhtelu. Painan pyyhettä pitkään kasvojani vasten. Hiukset auki ja ulos vessasta. Se on ohi.
Nättejä tarinoita
-Milloin olet edellisen kerran ahminut ja oksentanut?-Eiköhän se silloin pari vuotta sitten ollutJa kaikki on taas hyvin. Kun vain kertoo nättejä tarinoita. Ja bussille kävellessä suututtaa niin että haluaa vain kotiin oksentamaan tai ainakin juoksemaan liian kovan lenkin.
Kilot, sadat grammat, päivämäärät
Lääkäri kysyi, paljonko painoni on ollut alimmillaan. "En muista, ehkä suunnilleen xx kg."
Aivan kuin en muistaisi, tietäisi. Vihkossani on sadan gramman tarkkuudella painot yhdeksän vuoden ajalta. Välillä vain muutamia kertoja vuodessa merkattuna, välillä päivittäin. Muutamia lukuja on alleviivattu, tiettyjä rajoja on alitettu. Uuden vaa'an hankkiminen on myös merkitty. Muistan varsin hyvin milloin olen painanut minkäkin verran. Tidän mikä painoni on ollut alimmillaan, mikä suurimmillaan. Lääkäreille on niin kovin helppo valehdella.
