Riskitilanteita
Hetkittäin on todella vaikeaa kuunnella muiden puheita laihduttamisesta ja himoliikunnasta. Sairastaessani monet varoivat laihduttamispuheita seurassani ja yrittivät ennnemminkin sanoa, ettei koolla nyt niin ole väliä. Nyt parannuttuani terveemmäksi, tutut ja tuntemattomat puhuvat laihduttamisesta normaalisti - niin kuin kyllä kuuluukin olla. On itse vuosien uskottelun jälkeen pikkuhiljaa uskomassa että minä olen näin hyvä, olen sitten normaalipainoinen tai vaikka ylipainoinenkin. Sen olen oppinut, että selkeästi alipainoisena en onnellinen ole. Ja nyt kuitenkin tutut ja läheisetkin puhuvat, kuinka heidän pitäisi laihduttaa ja ettei koskaan haluaisi olla läski. Ja että voi kauheeta jos tästä (=hoikka) nyt vielä lihoisi. Saarnaan että olen mieluummin reilusti ylipainoinen kuin alipainoinen jonka elämä on ruoan kanssa säätämistä. Vaikka kohdistan kiihtyneen puheeni kanssakeskustelijalleni, todellisuudessa tarvitsen todistelua itseni vuoksi. Joudun todella tekemään edelleen töitä sen eteen, että pystyn pitämään itseni poissa syömättömyyden parista.
posted by . @ 22:13
1 Comments:
Minä tiedän, ettei ne vähenevät kilot muuta onnellisemmaksi, ne muuttavat vain ajatuksia vaikeammiksi ja käytännön elämän mahdottomammaksi. Tiedän ja silti aina välillä kokeilen, josko sittenkin. Jotta taas muistaisin, että elämän tärkeät asiat löytyy aivan muualta.
Lähetä kommentti
<< Home