Kroppa reagoi
Paleleminen. Se oli ehdottomasti ensimmäinen fyysinen oireeni. Aina palelsi, etenkin käsiä ja jalkoja. Nukuin kolmen peiton alla ja silti palelin.Päänsärky ja väsymys. Ne olivat oireita, joita ei edes pitänyt oireina. Ne olivat osa normaalia arkea.
Pyörtyminen. Silmissä sumenemista oppi varomaan. Kyykystä piti nousta hitaasti, sängystä ylös varovasti, oppi välttämään äkkinäisiä liikkeitä. Silti silmissä sumeni päivittäin. Varsinaisesti pyörryin sitten harvemmin. Inhosin sitä, se oli merkki heikkoudesta. Korvissa humisi ja painoin silmiäni kiinni ja yritin pakottaa itseni pysymään pystyssä. Äänet katosivat ja löysin itseni lattialta. Olin heikko.
Tuki- ja liikuntaelinten vammat. Lääkäri laittoi vaa'alle ja totesi "liian ohut lihaksisto". Ja minä liikuin ja liikuin ilman tulosta, kunnes lääkäri kertoi etten saisi lihasmassaa ellen söisi.
Sydän. Rytmihäiriöt. Oireet, jotka saivat ensimmäistä kertaa miettimään, olinkohan sittenkin mennyt liian pitkälle. Ja silti oli pakko oksentaa vielä kerran (ja kerran ja kerran...) ja luottaa siihen etten ollut liian pitkällä. Pelkäsin, pelkäsin todella. Sydän hakkasi ja minä pelkäsin.
Elimistö kertoi monella eri tavalla, ettei jaksa, että kaipaa ravintoa ja lepoa. Mutta en voinut kuunnella. Piti vain keskittyä jatkamaan. Jollain tapaa sitä hyväksyi, että kaikki tämä oireilu nyt vain kuuluu tähän. Pelasin kovilla panoksilla ja yritin unohtaa riskit.
posted by . @ 10:31
2 Comments:
Noh, ittelläni olen tähän mennessä huomannut vain palelemista ja tota päänsärkyä ja väsymystä, mutta en (ainakaan tahdo) uskoo, että ne muka jotenki ois jotain "oireita". Mutta... No joo. Onha mulla yks kamu joka o nytten sairaalassa oli parisen viikkoa sydämen rytmihäiriön takia... Pitäisi kai pitää sitä varotuksena, mutta aivot ei ota opikseen.
ja no kyllä huimausta on kans ilmennyt. vähän.
Lähetä kommentti
<< Home