olin unohtanut olla minä

En osaa

Tiedän tekeväni väärin, katuvani hetken kuluttua ja teen silti.

Jumpan jälkeen keskustaan kauppaan. Kotiin syömään sipsejä ja colaa. Ja oksentamaan. Ihan niin kuin se helpottaisi oloa.

Turruttaa. Oksentamisen jälkeen kaikki tuntuu menettävän merkityksensä. Sekä hyvä että paha. Jää vain oksentaminen. Ja nukkuminen. Tekee mieli vain nukkua ja herätä aamulla eilisen unohtaneena.

Ei ole mitään syytä oksentaa. Ahmia ja oksentaa. Kaikki on hyvin, ainakin kohtuullisesti. Mutten osaa.

Voisi olla mukavaa olla ihan normaali. Osata syödä tavallisesti ilman verensokereiden heittelyä. Osata syödä kun alkaa kiukuttaa. Osata syödä kun on liikkunut. Osata syödä ajattelematta. Osata syödä oksentamatta. Osata syödä kohtuudella.

posted by . @ 11:23