maanantaina, elokuuta 22, 2005

Tyhmyys jonka sairaus muuttaa käyttökelpoiseksi

Häpeän menneisyyttäni, sairastamistani. Tunnen itseni niin äärettömän typeräksi kertoessani sairaudestani nykyään läheisille ihmisille. Ja kaikkein typerimmältä tuntuu se, että tiedän voivani palata takaisin sairaaseen käyttäytymiseen minä päivänä tahansa. Palata siihen naurettavuuteen joka ei naurattanut yhtään.

Selkeinä päivinä syömättömyys, liian kovaa juostut lenkit ja oksentaminen tuntuvat yksinkertaisesti tyhmälle. Kuka sellaista tekee vapaaehtoisesti? Miten minä koskaan ikinä saatoin olla niin tyhmä?

Ja sitten tapahtuu jotain (tai nimenomaan ei tapahdu mitään ja se saa mielen särkymään) ja syömättömyys, liian kovaa juostut lenkit ja oksentaminen tuntuu luonnollisille keinoille hallita elämää. Että minun elämässäni nyt vain asiat hoituvat näin. Tiedän ettei nuo edelleenkään hyviä, järkeviä keinoja ole, mutta käyttökelpoisia silti - minulle ainakin.

Taistelen taas päivittäin järjen ja järjettömyyden rajamailla. Joudun tekemään töitä sen eteen että voin jatkossakin kertoa voivani hyvin.

posted by . @ 16:49