maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Syöminen on elämää, se ei sopinut minulle

Sinun ei pidä syödä, sillä syöminen on elämää.
-Peggy Claude-Pierre: Syömishäiriöiden salainen kieli


Elämä todella pelotti. Oli niin kovin helppoa keskittyä yhteen helppoon ongelmaan, syömiseen ja syömättömyyteen, sen sijaan että olisi kohdannut todellista elämää todellisine ongelmineen. Halusin kyllä olla kovin itsenäinen ja tein ratkaisuja, mitä moni muu ikäiseni ei uskaltanut vielä tehdä. Silti koin olevani elämän kanssa niin kovin yksin. Elämä ei tuntunut olevan minua varten, ei sellaisena kuin koin muiden olettavan hyvän elämän olevan. Oli helpompaa siis yrittää elää mahdollisimman vähän.

En myönnä että varsinaisesti halusin kuolla. En yrittänyt tappaa itseäni syömättömyydellä tai muulla kehon rääkkäämisellä. Mutta ei niiden tarkoitus taatusti ollut myöskään löytää elävää elämää. Halusin elää elämääni jotenkin hiljaisemmin, pienemmällä liekillä.