Tuntuu suussa hyvälle
Koenkohan ruoan konkreettisella(kin) tasolla eri tavoin kuin muut ihmiset keskimäärin?V on viime aikoina moneen otteeseen ihmetellyt kuinka sillä on itselleni niin iso merkitys, mille ruoka tuntuu suussa. Itse hän ei ole koskaan ennen kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
En ole koskaan oikein pitänyt rasvaisista ruoista, ne tuntuvat kitalaessa liian liukkaalle. Haluan että ruoka tuntuu suussa kunnolla. Tosin rasvaisille ruoillekin on omat tilanteensa. Etenkin ne, joissa ei ole väliä mille syötävä maistuu, tuntuu tai tuoksuu, kunahan vain saa äkkiä koko syömisprosessin ohi ja saa oksentaa.
Pidän kirsikoista niiden syömistavan vuoksi vaikken niinkään perusta niiden mausta. Pidän myslistä jogurtissa koska rapeus tuntuu hyvälle suussa, tulee olo että todella syö jotakin. Pidän tavoista syödä, en välttämättä niinkään mausta.
Yleensä ihmiset kai syövät kun niillä on nälkä tai niiden tekee mieli jotain makua. Itse syön (mieluiten) silloin kun on sosiaalisesti mukava tilanne syödä tai saan syödä jotakin mitä on hauskaa syödä, minkä syöminen tuntuu hyvälle.
Syöminen on mukavaa. Kunhan vain aina muistaisi sen.
posted by . @ 17:13
4 Comments:
Hei, piti jättää merkintä että kävin täällä, leijailin pitkään. Tuntuu pahalta muistaa. Käsittämätöntä, miten sun sanat herättää ne muistot, se oli juuri sellaista. Tänään mä olen terve, ollut useamman vuoden, ainakin luulen niin. Toivon sulle kaikkea oikein hyvää. Kaikkien kuiden yli voi lentää.
Luin koko blogisi.
Muistan, miltä tuntui juosta portaita, miltä tuntui palella, syödä salaattia toisten seurassa, eristäytyä ihmisistä, pitää valheita automaattisina (ja opetella koulun ruokalistaa kotiin kerrottavaksi), kiertää sormia ranteiden ympäri, pelätä kosketusta, todistella olevansa sairas (ja miettiä, että valehtelee sittenkin). Niin samoja yksityiskohtia. Mutta en halua synkistellä!
Parantumisen hetkiä en muista niin hyvin, se käy niin vähä vähältä. Mutta muistan, että pystyinkin syömään poikaystävän kanssa ilman että mietin, ajatteleekohan se nyt että olen liian lihava. Ja muistan ensimmäisen joulun, kun söin karkkia pitkästä aikaa, ja niitä hetkiä, kun tajuan, että hei, mä olen minä. Olen kaunis. Mulla on elämä ja tulevaisuus, on! Olen vahva, mutta joskus menen rikki. Ja sitten voi itkeä tai soittaa jollekin että on paha olla, ei tarvi satuttaa. Emmä sitä ihan aina muista.
Valoa,
sama hankku ^
Hei, en ole lukenut koko blogiasi, eikä minulla ole ollut syömishäiriötä. Ruuan kanssa sen sijaan muutoin vähän ongelmia, kun en nyt vain erityimmin pidä ruuasta.
Tuo ruuan tuntuminen suussa oli vain niin tutun kuuloista. Minulle on erittäin suuri merkitys sillä, miltä ruoka tuntuu. Vaikka se maistuisi hyvältä, ei sitä välttämättä voi syödä, jos se tuntuu jotenkin pahalta. Kovin rasvainen on inhottavaa, samoin kaikki sitkeä. Niitä on monia. En kestä esim. puuroissa tai kastikkeissa minkäänlaisia möykkyjä. Kaikki aina ihmettelevät tätä kovasti, mutta..
Hei! Blogisi on suosikeissani ja luen sitä aina, kun olet kirjoittanut uusia kuulumisiasi!
"Ja kaikkein typerimmältä tuntuu se, että tiedän voivani palata takaisin sairaaseen käyttäytymiseen minä päivänä tahansa. Palata siihen naurettavuuteen joka ei naurattanut yhtään."
Olen ollut viisi kuukautta ahmimatta. Jokainen päivä on uusi taistelu. Olisi niin helppoa ja turvallista palata entiseen, mutta tiedän, että se olisi loppuni. En jaksaisi enää nousta sieltä.
Jatkathan kirjoittamista, ajatuksesi ovat kuin omiani, mutta silti löydän kirjoituksistasi uusia oivalluksia, jotka ovat auttaneet minua.
Ystävyydellä, lukijasi
Lähetä kommentti
<< Home