tiistaina, maaliskuuta 15, 2005

Ajatukseni eivät kuuntele

Surullista... En haluaisi ajatella tällä tavoin. Rakastan elämää, rakastan ihmisiä, rakastan onnellisuutta, rakastan hyvää oloa, rakastan hyvyyttä. Ja kuitenkin ajatukseni on kaikkea muuta, kuin sitä, mitä rakastan.

kesällä 2000

Vaikeinta oli, kun tiesi mistä asioista piti, mutta ne eivät vain enää tuntuneet miltään. Tiesi mitä rakasti, mutta teki täysin päinvastaisesti. Sai elämänsä näyttämään oman elämänsä vastakohdalta.

1 Comments:

At 12/08/2006 11:20 ip., Anonymous Anonyymi said...

Joop. Toi o mulle ainaki hyvin tuttu tunne ollu lähiaikoina. En sitten tiedä onko se niinku masennusta vai mitä, mutta paremmin ei sitä oikein voisi kuvitella. On ittelläni ollut vähän syömisongelmia.

 

Lähetä kommentti

<< Home