Bulimikko
Bulimia. Buliminen käyttäytyminen. Kaunis nimi oksentamiselle.Kyllähän sitä ihmiset aina välillä oksentavat. Vatsassa kiertää ja krapula-aamuna hoiperrellaan vessaan. Mutta kun päivästä toiseen, tunnista toiseen työntää sormet kurkkuun aina vain uudelleen ja uudelleen oksentaakseen juuri syömänsä salaatin, on siinä jo jostain muusta kyse kuin vatsanväänteistä.
Anorektikko oli niin kovin hankala olla. Sille ei ole tarkkaa määrittelyä, ei ollut painorajaa, joka suoraan sanoisi anoreksian vallanneen. Ei ollut päivittäistä maksimimäärää kaloreille, jotta olisi anorektikko. Mutta bulimikolle oli varsin yksiselitteinen määritelmä! Ja sitähän sitten lähdin toteuttamaan, kun en ollut vakuuttunut anoreksiassa onnistumisestani. Bulimikon piti vain oksentaa.
Oksentamisesta tuli tapa. Vaikka välillä syödessä ajatteli, ettei nyt tarvitsisi oksentaa, oli yksinkertaisinta kuitenkin lopuksi työntää sormet kurkkuun. Tuttu rutiini säilyi, oksentamista ei enää ajatellut. Turvalliset tutut rutiinit, jotka tekivät olon kaikkea muuta kuin turvalliseksi.
posted by . @ 11:14
7 Comments:
Samaa pohtimista olen käynyt ahmimishäiriön (BED) kanssa. Lääkärille ja psykiatrille olen asiasta kertonut, mutta eivät he ota sitä kuuleviin korviinsa. Minähän vain puputan ruokaa. Kun en kerran oksenna niin mikäs vaara siinä. Paitsi sairaalloinen ylipaino, mutta sehän onkin siitä kiinni, että syön epäterveellisesti enkä liiku. *huoh*
"Tarpeeksi" sairas on kun itsestä tuntuu sairaalle, oli se paha olo tai ongelmallinen käyttäytyminen sitten missä muodossa tahansa. Surullista että sitä joutuui todistelemaan jopa hoitohenkilökunnallinen.
Jaksamista!
On vaan niin hankala tehdä asialle mitään kun psykiatri vaan ohittaa koko aiheen. "Seuraavassa lauseessa" hän vihjaa ettei kannata hakea lisävuotta terapiaan kun ei elämässäni tapahdu mitään. :|
Kiitos. Sulle myös.
Terapeuttia kannattaa lähteä vaihtamaan jos on hiukankin uskoa että syömisongelmien käsittelystä itse hyötyisi. Terapiassa käsiteltävät asiat pitäisi kuitenkin lähteä asiakkaasta, ei terapeutista. Toisaalta jokaisessa terapiasuhteessa on varmasti omat ongelmansa ja terapeutin vaihto ei ole ihan helppo prosessi. Aloittaa taas kerran alusta.
Mutta toivottavasti löydät jostain muualta apua, ellet terapeutiltasi.
Mulla on nyt ollu tää Bulimia kohta 3 uotta ja ikää on 14 mittarissa, harrastan sitä kyllä ihan päivittäin. Se on jo elämän tapa.
12 enemmän tai vähemmän bulimiantäyteistä vuotta takana. Keho kohta ihan rikki. Mistä "aikuinen", kohta 30nen ihminen voi saada apua tähän ongelmaansa?
Jos on selviytynyt vuosista syömishäiriön kanssa, selviää kyllä "oikeastakin" elämästä. Tarvitaan kokemuksia Elämästä, omaa halua Elää ja ihmisiä jotka tukevat Elämään. Ovat ne ihmiset sitten ammattiauttajia tai muuten vain lähellä olevia.
Lähetä kommentti
<< Home