Meteliä
Kun on suuri kipu,
ei jaksa kuunnella paljoa,
ei puhua paljoa.
Ei kestä paljoja ääniä,
ei edes paljoa kosketusta...
Suurin meteli on sisälläni...
Kertoisiko joku, miten pääsen siitä eroon?
-kesällä 2000
Pahimman kauden aikana, joka kesti noin pari vuotta, työnsin ihmisiä määrätietoisesti pois luotani. Osittain se johtui siitä, että muut ihmiset olivat tielläni, veivät aikaa jota voisi käyttää vaikka lenkillä käymiseen. Mutta suurin tekijä oli, etten enää tuntenut mitään. En enää löytänyt mitään yhteistä keskusteltavaa. Kun kysyttiin, mitä kuuluu, en tiennyt mitä vastata. En tiennyt mitä kuuluu, miltä itsestäni tuntui. Ja toisaalta en myöskään kyennyt keskustelemaan aiheista, mitkä olivat muiden elämässä keskeisiä; kaverit, opiskelu, pojat, matkat. Elin täysin eri maailmaa kuin muut, enkä kyennyt käsittämään miten muut pystyivät elämään niin kevyesti. Siispä olin mieluiten yksin ja kuuntelin sisäistä meteliäni.
posted by . @ 10:43
1 Comments:
Henkeni jäi sisälleni hetkeksi liian pitkään kun luin viestisi. Tuo oli tähän astiseen elämääni tosin ja suorin asia mitä olen ikinä lukenut, ja pidän itseäni ihan hyvin lukeneena ihmisenä. Olen yrittänyt selittää miksi läheisilleni, toimin välillä kuten toimin(tuohon poistyöntämiseen viitaten) mutta se on ollut yksi harvoista asioista mitä en ole kyvennyt pukea sanoihin. Kiitos.
Lähetä kommentti
<< Home