maanantaina, tammikuuta 17, 2005

Valheita ja niiden peittelyä

Oli helppoa valehdella syömisestä ja ruoasta. Kun oli muutaman kerran kokeillut valheita, ne tulivat seuraavilla kerroilla automaattisesti eikä edes tajunnut valehtelevansa. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että on hieman kummaa sotkea lautasia ketsupilla vaikkei ole syönyt. Ja viedä roskapussi vain jottei muut voisi tarkistaa mitä olen todella syönyt ja mitä en. Valheiden peittely oli automaatio.

Kun joku kysyi, mitä olin syönyt päivällä, liiottelin aina. Edelleen joudun tarkkailemaan itseäni, jotten lisäisi todellisiin määriin jotain ylimääräistä. Ruokalistat piti koulussa lukea jotta tiesi mitä piti valehdella syöneensä.

Vaikka valehteleminen oli helppoa, sitä ei ajatellut, vaati se silti hieman suhteettoman paljon töitä. Valheiden varmistelu vaati energiaa ja kekseliäisyyttä. Helpommalla olisin varmastikin päässyt, jos olisin sanonut suoraan, etten ole syönyt. Se kun taisi joka tapauksessa olla itsestäänselvää.

posted by . @ 23:48