lauantaina, maaliskuuta 05, 2005

Syömisen vaikeutta

Olenko sittenkään valmis tekemään töitä paranemisen eteen? Jotenkin ajattelen, että kun menen hoitoon, niin siellä ne laittaa mut kuntoon. Mun tarvitsee vain astua ovesta sisään.

Mutta kun mun pitäisi itse laittaa se lusikka suuhun. En voi mennä loppuelämäkseni aina johonkin sairaalaan joka ruoalla ja välipalalla syötettäväksi.

Olen 17 vuotta ja en osaa laittaa lusikkaa itse suuhun. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Miksi syöminen ei voi olla yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen? Niin no, ehkä se joillekin, useimmille, sitä onkin.


syksyllä 2000

2 Comments:

At 5/06/2006 10:53 ap., Anonymous Anonyymi said...

Itsekin aina ajattelen, että "sitten kun menen hoitoon", niin silloin minä paranen. Mutta kun alkaa miettiä, että entäs hoidon jälkeen? Voiko syömishäiriöstä ylipäätänsä koskaan parantua? Itse en tiedä tulenko koskaan pystymään siihen..

 
At 12/09/2006 12:20 ap., Anonymous Anonyymi said...

Kuin myös, kuin myös. Että "sitten kun menen hoitoon", mutta sitten (ainakin mulle) tulee semmonen, että entä jos en koskaan tulekkaan niin sairaaksi että joudun hoitoon, ni mitä mä sitten teen? En pysty parantumaan tästä ite, mutta silti jotenkin... Niin. Itestä se kuitenkin o kiinni, mutta silti.

 

Lähetä kommentti

<< Home