Ei laihuus vaan syöminen
Ei, rasvainen ruoka ei suinkaan alunperin ollut ongelmani. Syöminen oli ongelmani. Saatoin istua pari tuntia yksin ruokapöydässä siirrellen kylmiä perunan ja lihan paloja lautasen toiselta puolelta toiselle. Ja lopulta antaa ruoan koiralle.Syöminen oli mielestäni maailman turhinta puuhaa. Monesti kaupassa äidin patistaessa valitsemaan jotain ruokaa, kysyin ääneen, miksei ruoan sijasta ole vain pillereitä joista saisi energiaa. Miksi pitää kiduttaa itseään syömällä, käyttämällä aikaa ja energiaa syömiseen ja sen miettimiseen? Ruoka ei tuolloin todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, se oli ylimääräinen rasite josta halusin eroon.
Muihin syömishäiriöisiin tutustuessani kaikkein helpoittavinta oli tajuta, että on muitakin jotka kärsivät syömisestä. Ei niinkään se, että he kärsivät syömishäiriöstä vaan syömisestä. Syöminen tapahtumana oli se suurin ongelmani.
Suurin parantumistani edistänyt asia oli tajuta, että syöminenhän on on oikeastaan aika mukavaa. Olin viikonlopun ystäväni luona ja oli hirmu hauskaa laittaa yhdessä ruokaa, syödä sitä pitkään ruokapöydässä syvällisiä jutellen ja sitten siirtyä syömään jälkkäriä sängylle ja katsoa samalla leffaa. Syömisestä saattoikin nauttia, en enää halunnutkaan pillereitä ruoan tilalle.
posted by . @ 11:45
1 Comments:
Onneksi olkoon. Järki vihdoin voitti.
Minä ajattelin nuorena miehenä myös, kun oli mukava työ meneillään ( olin automatiosuunnittelija)syöminen oli paha rasite. Olisin halunnut vain työskennellä, mutta oli välillä pakko syödä. Turhaa ajan haaskausta moiseen kakan teko prosessiin. Pilleri tuli minullakin mieleen joskus. Nyt naudin hyvästä ruuasta. Käyn usein Kiinassa herkuttelemassa ja Suomi kotiruoka on maailman parasta.
Lähetä kommentti
<< Home